Kevään ja kesän odotus...

Muuttuikin sitten ylläripylläri 18.3.2012 tilanteeseen, että ennen niin iloinen joukkio hajoaa. Projektit jää kesken, talo myydään ja uudet omat polut odottavat kulkijaa. Tilanteesta seurasi isännän sairastuminen, kuukauden sairausloma, ja sydänvaivaa podetaan edelleen. Noh, kuka nyt sairasta ihmistä kauaa katsella jaksaa? Tilitänpä nyt tässä kuitenkin, että ihan saatanasti tuli tehtyä yhteisen ihanan kodin eteen, ja lisää olisi vielä ollut tulossa. Mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Vaimo (toistaiseksi vielä) jää lasten kanssa sitten asustelemaan kunnes ollaan saatu myytyä. Isännän läsnäolo sen verran ei-toivottua kaikista kauniista sanoista huolimatta, että oma asunto otettu käyttöön 30.4.2012. Taisi ennen niin iloisen remppaukon ja nikkarin motivaatio painua tässä vaiheessa jonnekkin syvään afrikan maan uumeniin, ei vois vähempää kiinnostaa! Opettavainen vaihe elämässäni on tältä erää takanapäin, kiitän kaikkia jotka elivät hengessä mukana ja niitä eritoten, jotka auttoivat käytännön tasolla. Kiitos kanssa sinulle, talopuolikkaani, että jaksoit minua ja meitä. Tosin on sinun seiniesi sisällä varmaan ollut aiemminkin kovia keskusteluja, ilkeitä vasaraniskuja, litiseviä pensseleitä ja vinkuvia sahoja! Onpahan kaverisi siinä pihalla kuitenkin meidän jäljiltä askeleen tyytyväisemmän näköinen, ikävä jää sinua, pihasaunani! Sinun miedot löylyt, ihana rentouttava ilmapiiri, sitä on vaikeaa löytää muualta. Tässä vaiheessa, vasara pakattu pakkiin ja pensselit lyöty santaan. Isäntä kiittää ja kuittaa, vitutus sen verran jokapäiväinen ja ankara etten viitsi jakaa sitä muille, saattavat vaikka masentua...